Olen taas päässyt kertomaan ja mainostamaan ihanaa harrastustamme. Tyttäremme koulussa olin Kirjan ja Ruusun päivän kunniaksi kertomassa kirjastani ja esittelemässä monia keinoja, miten nukkekodin tarvikkeita voi rakentaa edullisesti "roskasta". Toisen roska on toisen aarre, se pitää paikkansa tässäkin harrastuksessa. Koulussa on vain ala-aste ja oppilaat olivat kolmessa ryhmässä kuuntelemassa esitystä. Kysymyksiä tuli laidasta laitaan "voisko meiän koulusta tehdä pienoismallin", "kauanko sulla menee noiden tekemiseen", "voi että mä toivoisin, että sä tekisit mulle nukketalon kun mä en itse osaa". Vakuutin, että 25 vuoden harrastamisen jälkeen osaat varmasti! Lahjoitin koululle yhden kappaleen kirjaani ja koulun vitriineihin vein esille pariksi viikoksi muutamia nukkekoteja ja sikarilaatikkohuoneita.

Viime viikolla oli Grani-päivät Kauniaisissa ja olimme parin muun jäsenen kanssa esittelemässä Kauniaisten nukkekotikerhoa ja myymässä tuotteitamme. Yleinen reaktio oli hämmästys ja kysymys "onko meillä tällainenkin kerho". Eräs mies kysyi, onko kerhossa yhtään miestä. Ei ole ja hän kysyi, onko se etu vai puute. Itse asiassa puute: olisihan se mukava, että paikalla kävisi esimerkiksi joku puusepän taitoinen tai sähkömies meitä opastamassa ja kertomassa vinkkejä.

Raasepori-opistossa piti viime viikonloppuna olla vetämäni nukkekotiaiheinen kurssi, mutta se valitettavasti peruuntui osanottajien vähyyden vuoksi.