Nyt ovat tähdet siinä asennossa, että kaikki tuntuu onnistuvan. Keväällä sain vähän perintörahoja metsistä, jotka äidinäidinisäni aikanaan osti. Mietin, mitä sellaista minä olen elämässäni tehnyt, josta vielä lapsenlapsenlapsetkin saavat iloa (juu, tiedän sen Bioska-mainoksen "mitä jätät lapsillesi","en mitään"!). Ainakin tietysti kirjani, ehkä se teki minusta pikkuriikkisen kuolemattoman. Vanhempiemme kesämökki on ollut kaupan pari vuotta isän kuoleman jälkeen ja nyt sekin meni kaupaksi. Olivat varmasti isän valitsemat ostajat kun nimiltään olivat isänäidin kaima ja lähes isän kaima! Myynnistä saaduilla rahoilla toteutimme mieheni kanssa piiitkäaikaisen (ainakin 6 vuotta) haaveen: ostimme käytetyn asuntoauton. Kannattaa siis uskoa unelmiinsa! Myyjäperheen "Karvinen" (kutsuivat autoa maskotin mukaan) oli juuri sellainen, josta olemme haaveilleet: matkustamaan mahtuu 6 ja nukkumaan seitsemän henkilöä, on kerrossängyt ja väriä reunassa (se oli yksi toiveeni kun asuntoautot yleensä ovat niin saman valkoisia), pyöräteline ja kaksi pöytäryhmää. Istuinten verhoilut olivat kuluneet ja niihin vaihdetaan par'aikaa uusia päällisia Inkoon Verhoomo Lindassa. Meidän ihana uusi matkaratsu, innolla suunnitellaan jo minne mennään. Viime viikonloppuna käytiin Tuurissa.

Dreams can really come true (therefore Keep On Dreaming!): I inherited some money and we fulfilled a looong time (atleast 6 years) dream. We bought a used Caravan. Six people can travel and 7 have a place to sleep. "The Garfield" as the sellers called the car after their mascot is right now getting new upholstering for the seats in Verhoomo Linda. I also got a small amount of money from selling the wood from forests that my mother's mother's father had bought. It made me consider have I done anything good the my greatgrandchildren could still enjoy of. Well, perharps my book, maybe it gave me a little immortality.