Pari vuotta sitten meillä oli ihana kissa, Miiru, joka sai kulkea ulkona vapaana. Sen kohtaloksi koitui kuitenkin tontin viereinen vilkas Hangontie, jossa se jäi auton tai moottoripyörän alle. Miiru on nyt haudattuna tuonne pihalle. Miiru oli kiltti kissa, joka ajan kuluessa pääsi jopa "kaikkein pyhimpään" eli nukkekotihuoneeseen. Niinpä eräänä päivänä Ruusulinnassa kävi jättiläinen vierailulla.

Tämän vuoden syyskuun alussa meille tuli kaksi uutta asukasta, kissanpennut, sisar ja veli. Uusilla pennuilla, Artturilla ja Liljalla (kasvattajan antamat nimet sitten jäivät niille) ei sinne vielä ole asiaa. Artturi on sileämpikarvainen ja Liljalla on naisellisesti pörröinen turkki (on kuulemma norjalaista metsäkissaa geeneissä).

Artturi ensimmäisenä päivänään meillä.

Lilja ruokakupilla, vaikka yleensä se on Artturi joka ensimmäisenä säntää kupille.

 

"Kissat veneessä". Ihana pureskeltava laatikko.

Ympäri taloa löytyy ihania nukkuma- ja lepopaikkoja, kuten...

...tietokoneen edessä oleva tuoli - varsinkin kun Joku yrittää olla tietokoneella - tai...

...sohvan selustalla, tai...

...kylpyhuoneen lavuaarissa, tai...

...lattialämmitetyn kylpyhuoneen lattialla (Artturi), tai...

...tietysti lämpimän takan edessä (Artturi tässäkin). Ihanaa kissanelämää! Vielä kun oppisivat tekemään Kaikki kakatkin hiekkalaatikkoihin eikä lattioille ympäri taloa.

Our first cat Miiru (inspecting Ruusulinna in the first photo) died over tow years ago when driven over by a car. This fall we got two new kittens, a boy named Artturi and his sister called Lilja.